Minimummo 10v.

Louhi täytti tänään 10 vuotta. Vauhtia sillä riittää edelleen ja vähän kauhulla seuraan välillä sen spurttailuja. Onneksi mitään viime kesän venähdyksen kaltaista ei ole sattunut. Eläinläärissä on käyty vain aivastamassa heinä nenästä viime maanantaina. Sielläkin Louhkalla oli niin kiire, että poisti itse aivastuksillaan heinän, ei ehtinyt odotella lääkäriä...

Mummokoira 11v.

Korulle tuli tänään vuosia mittariin jo yksitoista. Tuntuu, että vasta äskenhän se täytti 10 vuotta! Mummokoira on elellyt koko vuoden terveenä ja vauhdikkaana. Edelleen se esittelee nuorimmilleen vaarallisimmat kiipeilypaikat lenkeillä ja pitää laumassa järjestystä yllä. Nuorison rauhoittamiseen riittää pelkkä katse, joskus tilanne saattaa vaatia ryhdikkäänä paikalle marssimista.

Turre näyttelyssä

Ilmoitin nopealla päähänpistolla Geten Helsingin KV-näyttelyyn. Olin joka tapauksessa menossa sinne ja keksin, että voihan sinne tosiaan omankin koiran mukaan ottaa. Sain myös kunnian esittää Celon ihanan pojan Ässän ensimmäisessä näyttelyssään. Tuomarina näyttelyssä oli Marion ten Cate Alankomaista.

Ässä oli ROP ja Gete VSP, omissa roduissaan tietysti. Molemmat saivat sertin ja cacibin.

Getestä otin ruusukeposeerauskuvan tänään lenkillä:

Celo 9 vuotta!

Celo vietti synttäreitään maalla metsälenkkeillen ja pyrstötiaisia ihmetellen.

Neiti G 4v.

Kappas, pentu täytti jo neljä vuotta! Tässä pari parin kuukauden takaista seisottelukuvaa.

Kipri 6v.

Kuusi vuotta sitten sain viestin, että syntyi vain yksi narttupentu ja meille ei valitettavasti riitä pentua. Onneksi pari viikkoa myöhemmin kasvattajalle syntyi toiseen pentueeseen narttuja ja saimmekin mustan typsyn.

Kipri pitää huolta, että laumassa sopu säilyy ja että kaikki noudattavat sääntöjä. Jos mummokoira meinaa keittiössä nousta pöytää vasten, tökkäisee Kipri heti mustalla samettikuonollaan mummolle muistutuksen käytöstavoista.

Louhi 9v.

Vähän voisi jo vauhti hidastua, mutta Louhi on asiasta tietysti aivan eri mieltä. Se kiihdyttää kevyesti nuorison kiinni pellolla ja sillä on edelleen sama räjähtävä kiihtyvyys kropassaan. Kesäkuun alussa Louhi venäytti etujalkansa sateen liukastamalla nurmikolla. Vauhtia oli olosuhteisiin nähden hieman liikaa... Parantuminen on vienyt aikaa, koska potilas itse ei ole katsonut tarvitsevansa lepoa. Nyt jalka alkaa olla kunnossa ja kohta mennään taas!