Alkuvuodesta Celon kuulo alkoi huonontumaan. Ensimmäiset merkit tästä huomasin lenkillä moottoritien hälyssä, kun se ei reagoinut luoksetulokutsuun, johon yleensä reagoi välittömästi. Aluksi luulin, että ikä on vain muulla tavoin tehnyt tehtävänsä ja kuulosta on tullut hieman valikoiva. Myöhemmin sitten tajusin, että eihän Celo ole enää muutamaan viikkoon ulvonut puhelimen soittoäänelle enää.
Syksyllä Celo pisti suuhun ilmeisesti ampiainen tms. Aamulla toinen poski oli todella turvonnut ja kuuma. Ensimmäisenä mieleen tuli hammasjuuripaise tai jotain vielä vakavampaa, joten kiikutin sen eläinlääkäriin. Celo seisoi pöydällä lääkärin ihasteltavana ja tutkittavana kuin vanha tekijä, vaikka eläinlääkärikäynnyt ovat olleet todella harvassa. Koira tutkittiin perusteellisesti, eikä siitä löytynyt mitään vikaa. Hampaatkin olivat hyvässä kunnossa. Sydän kuunneltiin oikein huolellisesti, eikä kuuluviin saatu edes puolikasta sivuääntä. Hammasjuuripaiseen varalta saatiin antibioottikuuri. Illan mittaan turvotus valui kuitenkin leukaan ja ötökän pisto/purema varmistui turvotuksen syyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti