Kiprin vuoteen on mahtunut ikäviä ja mukavia asioita. Geten pennut olivat viime syksynä viiden viikon ikäisiä, kun huomasin illalla, että Celo oli aivan liian kiinnostunut Kipristä. Tilanne vaikutti selkeältä kohtutulehdukselta ja juoksustakin oli juuri kaksi kuukautta. Lähdettiin päivystykseen ja ultran perusteella epäiltiin kasvainta kohdussa. Koska kotona vuotoa oli, mutta lääkärissä ei, päädyttiin pikaiseen leikkaukseen mahdollisen pyometran vuoksi. Leikkauksessa selvisi, että kyseessä oli kohtutulehdus. Tulehduserite oli vain ultraushetkellä pakkautunut yhteen kohtaan kohdussa.
Toipuminen sujui hyvin ja tikit poistettiin samalla, kun pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa. Kipri oli koko toipumisajan helppo potilas. Oppi näppärästi syömään ja juomaan kaulurin kanssa ja pujotti päänsä iloisena kauluriin, vaikka se oli entuudestaan aivan tuntematon kapistus. Tikkien poistossa Kipri pötkötteli onnellisena selällään pöydällä häntää heiluttaen. Turkki on sterkan myötä pöyhähtänyt ja pohjavillaa on tullut reilusti lisää.
Luonteeseen ei toimenpiteellä onneksi ole ollut vaikutusta ja Kipri on ollut oma hassutteleva itsensä. Koko vuoden kestävä huippuhetki Kiprin elämässä on ollut se, että talossa on pentu. Pentu on ollut Kiprin mielestä yhtä superihana kuin kaikki muutkin maailman koiranpennut ja leikkitäti on ollut oikein tyytyväinen uuteen karvaiseen laumanjäseneen.
